Jatkuva oppiminen – tulevaisuuden rakentamista vai uuden oppimista lennossa

11.9.2018

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistelemassa lakia, joka mm. korostaa korkeakoulujen roolia jatkuvan oppimisen mahdollistajana elämän eri tilanteissa sekä selventää tutkinnon jälkeisen täydennyskoulutuksen edellytyksiä ja tilauskoulutuksen järjestämistä. Tarve koulutukselle ja uuden oppimiselle korostuu koko työuran ajan. Osaamisen täydentämiseen, uudelleen kouluttautumiseen ja opintoihin palaamiseen on oltava joustavat mahdollisuudet työn ohessa – ovatpa koulutukset lyhyitä tutkintoja tai moduuleja. Puhe työpaikkojen vähyydestä on muuttunut puheeksi osaajapulasta ja työvoimapulasta.
Työn murros ja elinikäinen oppiminen -raportin mukaan kiihtyvän työelämän ja teknologian murros ja osaamisen kehittämisen tarve eivät kuitenkaan ole heijastuneet aikuiskoulutukseen osallistumiseen. Eroja on sukupuolten välillä naisten eduksi. Koulutukseen osallistumisen taustalla on yleensä ammatillinen syy, ja koulutus on yleensä työnantajan tukemaa henkilöstökoulutusta. Työnantajasektorilla, organisaation koolla ja henkilön koulutustaustalla on myös vaikutusta osallistumiseen. Merkittävimpiä esteitä aikuiskoulutukseen osallistumiseen ovat koulutuksen ja työn yhteensovittamisen vaikeus, perhesyistä johtuva ajan puute ja se, ettei koulutusta ole järjestetty lähellä kotipaikkaa.
Korkean koulutustason myötä suomalaisten lähtökohta osaamisen jatkuvaan kehittämiseen on hyvä. Kouluttautuminen edellyttää sisällöltään tarpeita vastaavan, joustavasti työn ohessa ja sopivina kokonaisuuksina suoritettavan koulutuksen tarjontaa. Ihanteellisinta on, että koulutus voidaan suorittaa tiiviisti työn yhteydessä ja työhön liittyvänä kehittämisenä, jolloin siitä hyötyvät sekä yksilö että organisaatio. Tämä edellyttää organisaatioiden ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä ja kykyä tunnistaa relevantit osaamistarpeet. Koulutusten tarjoajat ovat yhä vahvemmin kehittämispalveluiden tuottajia. Yksittäisillä koulutuspäivillä on oma roolinsa, mutta yhä enemmän tarvitaan laajempia osaamisen kehittämisen kokonaisuuksia vaikkapa mentoroinnin, ohjauksen ja valmennuksen, aikaisemmin hankitun osaamisen todentamisen ja työnkierron avulla.
Työpaikat ovat tärkeitä oppimisympäristöjä työtä tehden ja sitä samalla kehittäen. Koulutuksissa saatua tietoa sovelletaan työhön vuorovaikutuksessa työyhteisön kanssa. Uutta tietoa ja ideoita heitellään, ratkaistaan ongelmia ja hankitaan palautetta. Työtehtävät muodostuvat yhä enemmän erilaisista projekteista ja työhön liittyvien osaamistarpeiden määrittäminen on yhä haasteellisempaa, koska tarve syntyy kulloisenkin projektin tarvitseman tiedon ja taidon yhteydessä. Ketterä oppiminen -kirjassa Ojalan mukaan kokemus tukee oppimista, mutta se ei riitä osaamiseksi – kokemus on arvokas työväline, mutta edustaa mukavuusaluetta.
Onko kyse tarpeesta oppia nopeasti uutta, uusia osaamistaan, oppia ketterästi työssään ja työyhteisössä? Tärkeitä taitoja jokaiselle tämän päivän työelämässä. Organisaation menestys on kiinni ihmisistä, heidän osaamisestaan, kyvystä hankkia tietoa ja oppia uutta vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä kyvystä uusiutua ja muuttaa toimintatapoja. Tämä kaikki edellyttää myös toimintaympäristöä, joka mahdollistaa ja tukee oppimista ja tiedon jakamista.

Lähteet
Jatkuva oppimisen Suomi. Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotto. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2018.
Lakiluonnos lausunnolle: Korkeakouluihin halutaan lisää jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 10.7.2018.
Otala, Leenamaija: Ketterä oppiminen. Keino menestyä jatkuvassa muutoksessa. Kauppakamari, 2018.
Työn murros ja elinikäinen oppiminen. Elinikäisen oppimisen kehittämistarpeita selvittävän työryhmän raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018-8.
Kehityspäällikkö Irene Salomäki

Kommentit

Lisää kommentti

Ei kommentteja