Lähtöselvitys – AIKOPAn oppivuodet


Ville Manninen siirtyi 1.9.2017 alkaen Sotkamon kunnan kasvatusjohtajaksi. Hän ehti työskennellä 6 vuotta aikuis- ja täydennyskoulutuksen puolella.

Teija: Ville, nyt on lähtöselvityksen aika! Mitä sinulle jäi AIKOPAn vuosista mieleen?
Ville: Olen seurannut paljon yhteiskunnallista keskustelua koulutuksen ympärillä. Koulutuskeskustelu keskittyy perustutkintoihin eli 3,5–5 vuoteen, joiden aikana hankitaan perusosaaminen työelämää varten. Aika vähän puhutaan sen jälkeen tulevasta 40 vuodesta työuraa ja siitä koulutuksesta, mitä silloin pitäisi olla. Strategioissa tunnistetaan kyllä työelämän muutokset, mutta ymmärrys muutoksista ei näy siinä, että aikuis- ja täydennyskoulutusta tuettaisiin. Opetus- ja kasvatuspuolella tilanne on kohtuullinen, koska siellä on mahdollista hakea täydennyskoulutusrahoja opetushallituksesta. Vähemmän on suoria rahoituksen hakemisen mahdollisuuksia vaikkapa insinöörien tai taloushallinnon osaajien täydennyskoulutukseen. Niihin rahoitus tulee paljolti yrityksen/työnantajan omasta pussista.

Teija: Miksi aikuis- ja täydennyskoulutuksesta ei sinun mielestäsi keskustella?
Ville: Aihe on haastava. Siihen liittyy paljon infrastruktuuriin sitoutunutta latausta: onhan esimerkiksi aluetaloudellisesti löydetty yhteys yliopistokampusten ja alueen kehittymisen välillä. Samanlaista suoraa hyötysuhdetta on aikuis- ja täydennyskoulutuksen puolella vaikea tehdä näkyväksi. Vaikutuksia ja osaamisen mittaamista on hankala tehdä.

Teija: Mitä itse ajattelet? Mihin suuntaan täydentävää koulutusta tulisi kehittää?
Ville: Minusta koulutuksella pitää etsiä rohkeasti mahdollisuuksia vaikuttaa ns. pirullisiin ongelmiin. Pitää uskaltaa yhdistää tieteenalojen välistä tutkimusta ja nähdä, millainen yhteiskunta Suomi on jatkossa. Tulevaisuuden ongelmia tuskin ratkaistaan täydennyskoulutuksella, joka kestää yhden päivän. Ihmisiä pitää koulutuksen avulla auttaa ratkaisemaan ongelmia, ei pelkästään tekemään yksittäisiä muutoksia tai vaikkapa luomaan tuotteita.
Kravaatti.jpg

Teija: Missä koet AIKOPAssa onnistuneesi?
Ville: Hahmotan paremmin kuin ennen täällä työskentelyäni sen, että pysyviin tuloksiin organisaatioissa päästään vain niin, että kehitetään koko organisaatiota, sen kaikkia tasoja. Yksittäisen ihmisen kouluttamisella ei saada aikaan muutosta. Olen oppinut verkostomaista yhteistyötä: sitä miten yhdessä tunnistetaan merkittäviä muutoksia, mennään etukenossa opetusalan kehittämisessä, tehdään opetussuunnitelmatyötä aidosti yhdessä ja mietitään vaikkapa sitä, miten ruotsin opettamisen aikaistamiseen voidaan vastata täydennyskoulutuksella. Esimerkkinä hitaasta syklistä on kesuttajien koulutus: rahoitus haettiin 2012, koulutuksen alkoivat 2014, seuraavana vuonna opettajat kouluttivat kunnissa kollegoitaan ja 2016 uusi OPS otettiin käyttöön. Onnistuimme! Valtakunnallisestikin opetusalan ongelma on, että tiedossa olevia muutoksia ei pystytä ennakoimaan niin, että koulutusta olisi tarjolla riittävän aikaisin.

Teija: Olemme monesti puhuneet muutoksesta.
Ville: Koska muutosprosessit ovat hitaita (rahoitus, toteutus, muutokset), ennakointi pitkälle tulevaisuuteen on yksin haastavaa. Ihminen ei näe yksin miettiessään tarpeeksi kauas. Yhteinen pohdinta antaa aikaa reagoida muutoksiin. Työ, jossa ei saa olla koko ajan mukavuusalueella, auttaa kehittämään omaa osaamista. AIKOPA on muuttanut minua. Yhteiset jutut, yhteinen työ ja epämukavuusalueelle ajaminen ovat kasvattaneet. Minulle on tullut rohkeutta kehittää erilaisten ihmisten kanssa asioita. Olen luonut opetusalan identiteettiäni organisaation kautta ja yhteisö on vaikuttanut minuun.

Teija: Opetusalan verkostotyö on ollut sinulle merkityksellistä. Mitä muuta muistelet mielelläsi?
Ville: Henkilökohtaisesti olin erittäin innostunut siitä, miten Gamification I ja II onnistuivat. Saimme kouluttaa kaksi oppisopimustyyppistä ryhmää Kajaanissa. Niiden valtti oli pelillistämisen kehittäjien verkostoituminen ja jopa yhteisten liikeideoiden synty. Koulutuksissa pitäisi myös aina miettiä, mitä hyötyä koulutus voi tarjota yritykselle, esim. juurikin verkostoitumismielessä. Tuottavuutta yrityksissä luovat luottamus; rakenne ja selkeys niin, että tavoitteet ja roolit ovat kaikkien tiedossa; tarkoitus; vaikuttavuus ja turvallisuus. Miten näitä elementtejä voidaan kehittää koulutuksen kautta? Samoin ammattikorkeakoulupäivien järjestämisessä mukana oleminen keväällä 2017 oli henkilökohtaisesti tärkeää. Tajusin, kuinka mahtaviin ihmisiin olen päässyt työssäni tutustumaan: opetusalalla heitä ovat mm. Pekka Peura, Martti Hällstöm, Asko Leppilampi ja yrittäjyyden puolella Ville Tolvanen. Arvostan myös paikallisten opetus- ja koulutusalan huippujen, esim. Mikko Saari ja Turo Kilpeläinen, kanssa tehtyä yhteistyötä.

Teija: Ville, fiilistele!
Ville: On ollut hurjan hienoa olla osa työyhteisöä, jossa on niin erilaisia työkavereita kuin AIKOPAssa. Uskon, että muutos on hyvästä ja muutos tuo uutta.