”Riittääkö mikään enää?” – Minä työyhteisössä

8.6.2016

Sanotaan, että kehittäminen työyhteisössä alkaa parhaiten silloin, kun jokainen löytää omasta työstään parhaita ja onnistuneita puolia. Muutoksen tuulet puhaltavat lujaa vauhtia meidän jokaisen työpaikalla. Kuinka voisin pysyä muutoksen tuulten vauhdissa ja jaksaa siinä? Tätä meistä pohtii varmaan jokainen lähes päivittäin. Toisena päivänä olemme innostuneita, kun saamme kehittää niitä asioita, joista olemme kiinnostuneita. Toisena päivänä tekisi mieli mennä ”komeroon” piiloon ja olla ihan hiljaa.

Siitäpä pääsenkin pohtimaan, millainen työyhteisön jäsen minä oikein olen. Olenko itsenäinen vai toisista riippuvainen, olenko aktiivinen vai passiivinen? Työyhteisön jäsenille on tutkimuksissa määritelty erilaisia rooleja.

Riikinkukko.pngKilpikonna.png

On passiivinen työntekijä, jonka mottona kainuulaisittain voisi olla että tehkööt hankalat asiat ne, joille siitä maksetaankin. Mukautuvalle työntekijälle sopii motoksi: ”Tehdään kuten pomo sanoo”. Keskitienkulkija kannustaa itseään olemaan hiljaa, etteivät asiat vaan koskisi häntä. Vieraantunut työntekijä on ollut aikaisemmin tehokas, mutta on pettynyt jostakin asiasta työyhteisössä ja sulkee itsensä yhteistyöstä pois. Viimeisenä roolina tulee tehokas työntekijä, joka on avoin ja osallistuva. Hän aina innostaa muitakin mukaan kehittämiseen.

Uskonpa, että me jokainen olemme vaihdellen noissa edellä mainituissa rooleissa. Rooli riippuu siitä, olemmeko kiinnostuneita asiasta, onko meillä siihen osaamista jne. Työyhteisön tärkeä tehtävä onkin mielestäni antaa työhön myönteisiä kokemuksia. Näitä ovat esim. kiinnostavat tehtävät, työn sujuminen, haasteet, vaihtelu ja hyvä palaute sekä kiitos. ”Huumori ja nauru ovat elämän suola”, sanoin mummoni aina. Mikäli näitä asioita ei löydy työstämme, työnteko alkaa ”nilkuttaa”. Tuloksena ovat huudahdukset: ”Pääsisinpä eläkkeelle” tai ”Katoaako kaikki vanhat rutiinit työstäni? Mikään ei ole kuin ennen.”

Oman työn hallinnan tunnetta voisi mielestäni hallita muutamien kysymysten avulla.

1. Onko omalle työlleni selkeät tavoitteet ja vastuut? Mitä ne ovat?
2. Hallitseeko kiire työtäni, vai osaanko suunnitella työhöni aikataulun? Pystynkö ennakoimaan ja millä keinoilla?
3. Saanko yhteisöltä tukea ja onko sosiaaliset suhteeni avoimet?

Ei tarvitse muuta, kuin rehellisesti uskaltaa vastata itselle edellä oleviin kysymyksiin. Helpottaa jo kovasti stressin tunnetta. Tarvitaan vaan enää keskustelu esimiehen kanssa. Asiat lähtevät siitä pikku hiljaa purkautumaan. Tämä on minun kokemukseni. Kynnys esimiehen luo pitää olla matala!

Johdolle voisin viestiä vielä, että muistaisivat huomata työntekijät päivittäin. Hellsteniä mukaillen totean: ”Kun ihminen tulee nähdyksi, hän kokee olevansa turvassa. Turvassa oleva ihminen uskaltaa olla luova ja innovatiivinen, hän haluaa näkyä persoonana.” Siitä syntyy työnilo. Työniloa kaikille!

Aurinko.png

Kiinnostavaa luettavaa aiheeseen liittyen

Järvinen, Pekka 2009: Menestyvän työyhteisön pelisäännöt
Manka, Marja-Liisa 2015: Stressikirja – Mistä virtaa?
Tarkkonen, Juhani 2012: Työhyvinvointi johtamistehtävänä

Tuula Honkanen