Näin sen koin

8.12.2014

Oikeastaan olin miettinyt opiskelua jo useamman vuoden ajan, mutta aina se vain oli sopivasti siirtynyt sinne ylähyllylle aivolokerokomerossa, kunnes tämän vuoden keväällä otin suunnitelman esille entistä vakavammin.

Elokuun puolessa välissä otin yhteyttä AIKOPAan ja kerroin kiinnostuksestani päästä päivittämään tietojani liiketalouden sekä finanssialan tiimoilta. Suunnitelma oli jäissä sen vuoksi, että vuoden 2013 tammikuun lopulla saamani sydäninfarktin, viiden suonen ohitusleikkauksen sekä puolitoista vuotta kestäneen leikkaushaavojen hoidon jälkeen aloin tuntea vasta nyt olevani riittävän energinen opiskelun aloittamiseen. Siis suunnitelmasta toteutukseen ― eikä AIKOPAssa myöskään aikailtu saati epäröity. Oitis avoimen AMK:n suunnittelija alkoi laatia kurssisuunnitelmaa, jonka myötä myös alkuperäinen tietojen päivitys -ajatukseni vaihtui tradenomin tutkintoon tähtäämiseen. Tätä kirjoittaessani eletään marraskuuta ja innostus on kasvanut koko ajan. Tämä huolimatta ongelmista, joita vaikea näkövammaisuus aiheuttaa yrittäessäni olla samalla viivalla ns. terveiden verrokkien kanssa ja ainakin vielä tässä vaiheessa pääosin myös tenttimällä samoilla metodeilla heidän kanssaan.

Viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittanut kynäilijäkin on ymmärtänyt miksi ihmispoloiselle on luotu silmät. Niin ikään viimeistään tässä vaiheessa osaa antaa riittävän suuren arvon Celia-kirjastolle näkövammaisten äänikirjamateriaalin tuomisesta myös ammattikorkeakoulussa opiskelevan vanhemmankin henkilön ulottuville. Kiitollisuutta pitää osoittaa myös IT-osaajille, jotka ovat kehittäneet kansalaisten käyttöön monipuoliset välineet tiedonsiirron saralta, sekä suunnitelleet meille näkövammaisille omat apuohjelmamme, joiden turvin pystymme toimimaan verrattain hyvin myös sähköisen viestinnän maailmassa.

Moitteittakaan eivät kaikki toimijat tässä vaiheessa selviä, sillä aina on kaikessa kaiketi oltava mukana ne pari muuttujaa, jotka tekevät kantoja kaskenpolttajalle tielle. Tietoa kaikille yhteistyötahoille toki on tarjolla, mutta halu sen vastaanottamiseen perustuukin sitten jo asenteisiin tai oman arvovallan alentumisen uhkakuviin. Näkövammaisten Keskusliitto auttaa, neuvoo ja opastaa kernaasti näissäkin asioissa kaikkia osapuolia.

Lähiopetuspäiviä on ollut tähän mennessä syys-, loka- ja marraskuussa. Lisäksi olen käynyt suorittamassa kolme lähtötasokoetta AIKOPAn tiloissa. Ensimmäisenä oli englannin tasokoe, sitä seurasi ruotsin tasokoe ja ennen AIKOPAn 5-vuotisjuhlia tein tekstinkäsittelyn lähtötasotestin. Sen tekemiseen minulle oli varattu aikaa kolme tuntia, mutta näkeviä silmiä tai tekstit puheeksi muuttavia apuohjelmia ei käytössäni ollut. Näin ollen pieni "mielensä pahoittaja" asuu nyt sydämessäni, sillä on epäreilua asettaa minut näkevien verrokkien kanssa samaisen testin mukaan puntaroitavaksi.

Tarkoitukseni oli tehdä myös tietojenkäsittelyn lähtötasotesti, vaan eipä näillä silmillä moinen onnistunut, kuten ei onnistunut edellisen viikon tekstinkäsittelyn tasotestikään. Että "ahistiko?" No kyllä "ahisti ja ahistaa yhä" siltä osin. No, eteenpäin on elävän mieli, joten eiköhän noistakin kivistä jotenkin yli päästä, tavalla tai toisella, kunhan ei itse luo niistä vuoria tielleen, eivätkä muutkaan.

Moodle-oppimisympäristössä suoritin heti opiskeluni alussa Yritysoikeus-opintojakson (5 op) ja huolimatta siitä, että töitä sain tehdä paljon (muuntaa tekstit puheeksi äänisyntetisaattorilla), olen tyytyväinen opintojakson suunnitteluun ja opettajan kanssa käytyyn vuoropuheluun. Ei haittaa tietenkään vaikka töitä joutuu opiskellessaan tekemään, sillä vain siten oppii, olitpa sitten nuori tai vanha. Mielestäni tuo opintojakso meni tosi hyvin apuvälineiden ja nettisivustojen sekä koulun nettikirjaston aineistoiden kanssa opiskellessa. Oiva esimerkki siis hyvästä kokonaisuudesta.

Marraskuussa alkoi myös sopimus- ja kauppaoikeuden lähiopetus. Siitäkös se yli-ikäisen opiskelijan innostus taas palautui ja lisääntyi, sillä opetus oli mielenkiintoista ja opettajamme sai koko ryhmämme mukaan keskustelemaan sekä kommentoimaan käsiteltyjä aiheita. Nykytermein sanottuna: "Iso Käsi Opelle!" Hän nimittäin myös luki asiat, jotka kalvoilta luokalle esitti, joten pystyin seuraamaan aktiivisesti opetusta. Toki opiskelun aihekin, eli juridiikka, on lempilapsiani oppiaineiden listalla.

Edellä mainitun jälkeen mielipaha ja harmitus vaihtuivat oitis innostumisen ja sisuuntumisen tunteisiin. Näissä merkeissä jatkan opiskeluani innolla eteenpäin.

Kari Honkanen, avoimen amk:n liiketalouden polkuopiskelija